Lähi- ja luomuruokaa

 

Valtioneuvoston selontekoa ruokapolitiikasta käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa torstaina 28.1. Pidin keskustelussa seuraan puheen:

Maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään tuonut erittäin hyvin esiin alkutuotannon ja meidän kuluttajien näkemykset, mutta sekä mietinnöstä sekä selonteoista puuttuu kuitenkin elintarvikekaupan ja elintarviketeollisuuden osuus. Mietinnössä päädytään muun muassa siihen, että me kuluttajat haluamme luomu- ja lähiruokaa. Peltopinta-alasta kuitenkin tällä hetkellä vain 7,2 prosenttia on luomuviljelyssä, ja kokonaistuotanto on vain 1 prosenttia. Siksi ministerin lupailema ja Suomen maabrändityöryhmän esittämä tilanne, että me voisimme tuottaa 50 prosenttia luomua, tuntuu kovin utopistiselta.

Luen ahkerasti Maaseudun Tulevaisuutta, ja siinä pidetään realistisena sitä, että voitaisiin nostaa luomutuotantoa 10 tai 15 prosenttiin viljelypinta-alasta. Jos luomuviljelyä olisi enemmän kuin 10 prosenttia, niin tarvitsisimme huomattavasti lisää peltoalaa, sillä luomuviljely ei ole kovin satoisaa.

Elintarvikekauppaa syytän siitä, että lähiruokaa ei saa ostaa marketeista. Niissä kaikki tuotteet on pakattu tiiviisti muovikuoreen ja tuotteet näyttävät hyvältä, mutta ne eivät maistu miltään. Lähiruokaa on mahdotonta löytää ainakaan suurten markettien hyllyistä. Kaikissa on sama tavaravalikoima. Haluaisin enemmän torikauppaa, hallikauppaa ja suoramyyntiä maaseudulla. Olisi hyvä, jos samalla, kun ajellaan mökille, tienvarressa olisi suoramyyntipisteitä. Se toimisi erinomaisesti Suomessa, sillä meidän maassammehan ei ole paljoa varkaita.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä vieraili toissapäivänä Valiolla, ja siellä meille selitettiin, että heillä on erinomaista laktoositonta maitoa, kuten ministeri Anttila mainitsi. Uskon sen, mutta se on noin 50 prosenttia kalliimpaa kuin tavallinen maito, eikä kaikille ole siihen varaa. Maidon kulutus ei ole juuri kasvanut, vaan päinvastoin. Maidon tuottajahintakaan ei ole kehittynyt edullisesti, joten on todennäköistä, että Itä- ja Pohjois-Suomen pienet maitotilat vähitellen häviävät ja maitotuotanto vähenee maastamme, jos Varsinais-Suomen ja Satakunnan viljelijät eivät ala hoitaa karjaa.

Eräs mielenkiintoinen havainto näissä selonteoissa olivat ruuan haittaverot. Karkkien, limsojen, alkoholin, tupakan haittavero on itsestäänselvä, ja Hetemäen verotyöryhmähän ehdottaa, että karkkiveroa voisi nostaa. Elintarviketeollisuus ei kannata sokeri- tai rasvaveroa, koska sokeri- ja rasvapitoisuuden mittaaminen on vaikeaa. Sokeri- ja rasvavero johtaisi veronkiertoon ja harmaaseen tuontiin, mikä syrjisi kotimaisia tuotteita. Ruokavalio on terveellinen, jos se sisältää kaikkia ravintoaineita, mutta vähemmän rasvaa eikä ylen määrin lisättyä sokeria, joten uskoisin, että rasva- ja sokerivero tulee olemaan varsin vaikeasti järjestettävissä, vaikka sitä on käsittääkseni käytetty Tanskassa.

Eräs asia, mitä Valiolla meille tarjottiin, oli ehdotus siitä, että ruualla olisi energiavero eli verotus ruoka-aineen energiasisällön mukaan. Tällöin ainakin kaikki rasvaiset tuotteet tulisivat korkeammin verotetuiksi kuin vesipitoiset. Ruokapolitiikassa on monta mielenkiintoista seikkaa, joista meidän tulisi käydä yhteistä, jatkuvaa keskustelua.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

One Response to Lähi- ja luomuruokaa

  1. Luomuruokaa kannatan minäkin. Myös työpaikalla olen syönyt paljon sellaista, mikä on ostettu kaupan tiskiltä eikä valmiiksipakattuna.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>