Vastakkainasettelu ja ideologiat on parasta unohtaa sote-uudistuksessa.

Demariministeri Susanna Huovinen, kok.eduskuntaryhmän vpj Outi Mäkelä ja SFP:n pj, ministeri Carl Haglund ovat Kauppalehdessä debatoineet sote-rakenneuudistuksesta ja –rahoituksesta. Vasemmisto julistaa, että julkiseen terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin ei saa koskea, vaikka 30% vanhuspalveluista ostetaan jo nyt yksityisiltä ja järjestöiltä. Kokoomus ja ruotsalaiset taas haluavat antaa potilaalle vapauden ostaa sote-palveluja vapaasti yksityisiltä tuottajilta. Kansanedustaja Mäkelä jopa leimaa julkiset terveyspalvelut ”paikalleen jämähtäneiksi” (KL 24.7.), vaikka lähes kaikki terveydenhuollon opetus, tutkimus ja koulutus tapahtuu julkisella puolella. Miten yksityiset palvelut voisivat olla parempia kuin julkiset, kun yksityinen ostaa valmiiksikoulutettua henkilöstöä julkiselta puolelta? Sote-rakenne- ja –rahoitusuudistuksessa olisi parempi unohtaa puolueiden vanhat ideologiat ja katsoa suoraan silmiin suomalaista terveydenhuollon järjestelmää. Säilyttää se, mikä siellä on hyvää ja toimivaa ja uusia rohkeasti toimimattomat rakenteet.

Kela on esimerkiksi valtava, ympäri valtakuntaa toimiva organisaatio, jossa on paljon vain Suomelle suunniteltuja toimintoja. Esim. kela-korvaus yksityisen lääkärin tai hammaslääkärin antamasta hoidosta ja määräämästä tutkimuksesta on pienen pieni osa terveydenhoidon kokonaiskustannuksista, mutta sillä korvataan miljoonia käyntejä ja tutkimuksia, kun potilas tässä korvausmuodossa maksaa suurimman osan saamastaan hoidosta omasta pussistaan. Tällaista houkutinta käyttää omaa rahaa, kun haluaa päästä pian hoitoon ja valita hoitopaikkansa, ei ole Ruotsissa. Kelakorvaukset voitaisiin poistaa, koska ne ovat suuruudeltaan pahasti jälkeenjääneet todellisista kustannuksista, mutta jos samalla luvataan, että kunta antaa palvelusetelin tai maksaa hoidon yksityisellä tuottajalla, nousevat verorahoilla maksettavat kustannukset arvaamattomasti. Kannattaa miettiä sitä, mitä ”vapaa valinta – fritt val” merkitsee veronmaksajalle. Kelan maksamat matkakorvaukset ja päivärahat voidaan hyvin siirtää sote-alueen vastuulle, jos niiden hoitamiseen luodaan organisaatio.

Työterveyshuolto on toinen tarkasti mietittävä asia terveydenhuollon rahoitusuudistuksessa. Tein työterveyslääkäreiden kanssa kokoomuksen puoluekokoukseen Lahdessa esityksen siitä, miten työkyvyttömyyttä ehkäistään ja työuria pidennetään työterveyshuoltoa kehittämällä. Sen avulla tuotetaan lähes kahdella miljoonalle suomalaiselle ennaltaehkäisevät työterveyspalvelut ja suurimmalle osalle työnantaja tarjoaa myös sairaanhoidon. Kokonaiskustannukset ovat Suomessa n 700 milj euroa vuodessa ja niistä suurimman osan (84%) maksaa työnantaja. Kyllä maksajalla eli työnantajalla ja työntekijälläkin pitää olla vaikutusmahdollisuutensa siihen, miten työterveyshuolto heidän ”firmassaan” järjestetään. Onko siis aihetta luopua Kelan keräämästä työtulovakuutuksesta? Kuka valvoo, miten työterveyshuolto järjestetään kussakin yrityksessä, jos työnantaja ei siihen pysty? Miksi yksityinen työterveyshuolto maksaa 20% enemmän kuin julkisella puolella toteutettu? Työterveyshuollossa on siis korjaamisen varaa, mutta myös säilyttämisen.

Terveydenhoidon ja sosiaalitoimen rahoitus on Suomessa monimutkainen, mutta sen rakenne ei ole niin huono kuin asiaan perehtymätön saattaa luulla. Se on kuitenkin taannut suomalaisille ”halvan” terveydenhoidon, halvemman kuin Ruotsissa ja paljon halvemman kuin Keski-Euroopassa ja USA:ssa. Hoidon saatavuus ei aina ole ollut hyvä, mutta sekin asia korjaantuu, kun suuret sote-alueet aloittavat toimintansa ja lääkäripula väistyy. Terveyserot eivät juuri ollenkaan riipu terveydenhoidosta, vaan köyhyydestä, työttömyydestä, elintavoista, perintötekijöistä ym.
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty peräänkuulutti säästöjä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa. Toivottavasti säästöjä löytyy, mutta kustannukset saadaan pidettyä kurissa, kun sote-alueet saavat organisoida rakenteet optimaalisiksi. Missään tapauksessa ei saa räväyttää palveluseteliä jokaisen sairastuneen käteen tai antaa oikeutta mennä sote-alueen laskuun mistä oireesta tahansa hoitoon, mihin haluaa, ilman lähetettä,. Tällä toiminnalla pyöritetään tuhansien terveys-shoppailijoiden armeijaa ja lihotetaan terveysyrityksiä.

Hyvää hoitoa antaa vain, sellainen terveydenhoidon ja sos.toimen ammattilainen, joka osaa ammattinsa ja pysyy ajan hermolla. Alex Stubbin hallitusohjelmassa luvataan panostaa yliopistoihin ja koulutukseen. Lääkärikoulutusta on lisätty kaksinkertaiseksi, mutta opettajaresursseja ei juuri ollenkaan. Nyt on aika panostaa lääkäreiden perus, erikoistumis- täydennys- ja jatkokoulutukseen. Sama koskee koko terveydenhoidon henkilöstöä. Lääketieteellistä tutkimusta on tuettava, jotta tieto ja taito eivät vanhene. Terveydenhoito ei ole bisnestä eikä jonkin poliittisen ideologian toteuttamista, vaan se on ehdotonta osaamista ja vastuun ottamista ihmisten hyvinvoinnista.
Viimeinen päivä heinäkuuta 2014 mökillä.

This entry was posted in Oma blogi. Bookmark the permalink.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>