Lääkäripulasta hoivapalvelupulaan ja kuka näistä hyötyy?

Lääkäreitä koulutettiin 90-luvulla liian vähän, mikä johti vuosituhannen vaihteen jälkeen ankaraan lääkäripulaan. Vuokralääkäriyritykset riensivät ”apuun” ja  alkoivat tarjota nuorille lääkäreille hyvin järjestettyjä työaikoja, suurta palkkaa, luontaisetuja ja pääomatuloverotusta.  Vuokralääkäri tuli kunnalla kalliiksi, mutta sen oli pakko maksaa, koska palvelut tuli järjestää.

Kuutisen vuotta sitten vuokrafirman johtaja kertoi minulle, että hän joutuu maksamaan nuorelle lääkärille 12 000 euroa kuussa, mutta silti on vaikea saada lääkäriä terveyskeskukseen. Nyt lääkäripula on väistymässä, kun koulutusmäärät on kaksinkertaistettu ja lääkäreitä on tullut maahamme mm. Virosta ja Venäjältä.  On osoitettu, että vuokralääkärin työ on kallista ja lyhytjänteistä. Yksityiset terveyspalveluyritykset menettävät nyt  markkinoitaan, joten uusia birneksiä on löydettävä. Hoiva-ala on kultakaivos! Onko?

Talouselämä lehti ( 31/2011) listasi 20 suurinta hoivapalveluyritystä, joiden yhteinen liikevaihto on n 500 milj. eur vuodessa. 8 niistä on kansainvälisen pääomasijoittajan omistuksessa, joka pyrkii nopeaan kasvuun. Tällainen  suuri hoivayritys ostaa pieniä suomalaisia yrityksiä saadakseen  lisää volumia. Kunnat kilpailuttavat ostopalvelunsa, eikä pieni yrittäjä pärjää kilpailussa. Hoiva-ala keskittyy.

Palveluasumista tarvitseva vanhus saa maksaa hoivapaikan itse, jos pystyy (4000 -5000 eur/kk),mutta useimmiten kunta maksaa sen tai antaa palvelusetelin. Kela myöntää hoitotukea, mutta silti vanhukselta otetaan kaikki eläketulot hoivapaikan maksuksi. Monesti palvelumaksuun ei sisälly hoitoa tai hoivaa, joten varaton vanhus saa sen kunnan maksamasta kotihoidosta. Kunta ei voi olla  perillä vanhustenhoidon kokonaiskustannuksista.

Viidesosa yksityisiltä ostetuista hoivapaikoista on aina tyhjillään, kun vanhus on sairaalakierroksella lonkkamurtuman, aivoverenkiertohäiriön tai muun sairauden vuoksi. Monet palvelutalot eivät pysty tarjoamaan palliatiivistä tai terminaalihoitoa, vaan viimeiset elinkuukaudet tai jopa vuodet vietetään sairaalassa.

Kuka suunnittelisi turvallisen, inhimillisen, kustannustehokkaan vanhustenhoidon? Emmekö voisi palauttaa vanhainkoteja, jossa vanhus voi elää omien tavaroittensa keskellä ,kissansa kanssa ja jossa on yhteisöllisyyttä, ohjelmaa, hoitoa ja hoivaa?  Jos vanhainkoti on laitos, eikö viimeisiä elinvuosia voisi viettää vanhuudenkodissa tai ikäihmisten kodissa?

This entry was posted in Oma blogi. Bookmark the permalink.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>